Uusi vuosi, uudet spurdoilut.
Tänä vuonna pitäisi kai opetella askartelemaan tinafoliohattu, koska ilma tulee vilisemään tietyntaajuisia säteitä. Säteilyturvakeskus varoitti pari kuuta sitten kapulakielisessä tiedotteessaan (jota tuskin moni viitsi tietystä syystä lukea), että ulkohallinnolliset tahot pyrkivät saamaan nk. vapaisiin suomalaisiin aivoyhteyden, jonka avulla heitä kyettäisiin tietyllä tasolla kontrolloimaan. Tällä on tietysti selkeä yhteys tämän vuoden päätteelle ennustettuun maailmanloppuun, johon joillakin on vankka uskomus, eikä ihme: todisteita ja profetioita on esitetty latinalaisen Amerikan suunnalta jo pitkään. Säteilyturvakeskus kuitenkin huomauttaa, että säteitä voi heikentää ja parhaassa tapauksessa jopa estää käyttämällä päähineissä 1,2 millimetrin paksuista tinafoliokerrosta.
No niin, leikki sikseen.
Vuosi 2012 on alkanut iloisen uudistautumisen merkeissä. Nykyjazztanssi murjoi selkäni mukavasti 13. perjantaille ja pikku alemmuuskompleksi siinä iskee. Yleensähän olen pistänyt lasikaupan nurin kun jään jossain keskivertoa alemmas, mutta tällä kertaa ei käynyt näin. Se pikemminkin kannustaa ruoskimaan selkää ja lyömään itsensä.
Enää en ole yhden soittimen orja: tästä lähin soitan myös puhallinta. Siitä tulee täysin uusi kokemus, koska ruokolehtiset puhaltimet eivät ole tuttuja. Xafonism, here I come!
Elämä on makeaa. Voisin murista sopraanollani ilosta, sillä tämä elämäntilanteeni on jo siirappista. Ystäviä riittää, muusikkokollegoja samaten ja lähes joka alalle löytyy juttukumppani. Kyllä, puhun juuri sinulle.
Kello on tosiaan päälle neljä.
~Kirjuri
