Translation of this text can be found at: people
Ennakkoluulot ovat luontaista ihmiselle. Ne ovat luonnon keino selviytyä, ja nykyaikana niistä on tehty muoti-ilmiön tavoin tabu. Ihmisten ryhmitteleminen on luontaista ihmiselle. Ilman ryhmittelyä ihmiseen tottumisessa kestäisi huomattavasti kauemmin. Tämä on puhdasta biologiaa.
Sitten päästään ihmissuhteisiin ja niistä saatuihin kokemuksiin. On itsestään selvää ottaa opiksi entisistä seurustelukumppaneista, auktoriteeteista, ystävistä, opettajista ja ihmisistä ylipäätään. Niiden soveltaminen tuleviin ihmisiin on hyödyllistä ja suotavaa - oikeastaan pakollistakin. Mihin pisteeseen asti soveltamista vielä kestää katsella - sekä itse että ulkopuoliset - on jo toinen kysymys.
Voiko olettaa ensimmäisen tyttöystävän olleen täysin erilainen kuin tulevat seurustelukumppanit? Kyllä, ihmisenä toki, ja myös sen perusteella, millaisen kuvan on saanut seurustelusta. Jos juttu ei toiminut, seurustelu ei todennäköisesti ollut ns. luontevaa, eikä täten helposti sovellettavissa sellaisenaan. Jos se taas toimi, mutta kariutui muista syistä, voiko seuraavienkaan olettaa toimivan yhtä hyvin? Tästäkin on kaksi näkemystä: ihminen on joko aina uusi ja uniikki tai sitten sovellettavissa edellisistä kokemuksista. Kummallakin ajattelutavalla selviää, mutta ajantarve voi olla erilainen, samaten tulos.
Oliko ensimmäinen piano-opettaja hyvä, mikäli hän opetti alkeet hyvin, mutta seuraava opettaja keskittyi korkeamman asteen teknikkaan? Kummassakaan tapauksessa ei ole kovin vahvaa vertailukohdetta. Sama pätee esimerkiksi luokanopettajan johtamasta alaluokasta yläasteelle siirtymiseen.
Jotkut ihmiset ovat pelottavan samankaltaisia keskenään. Heillä voi olla samat kiinnostuksen kohteet, sama kirjoitustyyli, samantyyliset reaktiot, samantapainen suhtautuminen ja niin edelleen. Sellaisten ihmisten kanssa ei voi olla varma, ovatko he liian samankaltaisia, jotta heihin voisi soveltaa kokemuksia edellisistä samankaltaisista ihmisistä. Usein he osoittautuvat ajan mittaan täysin erilaisiksi keskenään, yleensä jonkin ratkaisevan luonne- tai asenne-eron kautta.
Sitten on näitä uniikkeja, jotka ovat kiinnostavia, outoja, vaikeita ja puoleensavetäviä. Heissä on haastetta. He ovat kuitenkin petollisia, koska heihin jää koukkuun, ja he ovat rakastettavia. Näiden kanssa on vaikea ystävystyä, ja heistä on mahdoton päästä eroon, varsinkaan jos toinen ei puupäisyydeltään niin halua. Heitä ei halua vihata, koska se tuntuu jo oikeasti pahalta. Loppujen lopuksi heistä ei ota juuri mitään selvää. Heihin ei voi juurikaan soveltaa ihmiskokemuksia.
Sitten on nämä loput, joihin voi helposti soveltaa ihmiskokemuksia sen pahemmin miettimättä. Yleensä näistä ei tule perin läheisiä, ja heistä itsestään ei tarvitse oppia osatakseen toimia. Nämä ovat kiinnostavuudeltaan välimuotoja kahdesta edellämainitusta ryhmästä: heitä on helppo käsitellä, ja heistä löytyy paljonkin persoonallisia piirteitä, joista oppia. Haastetta heissäkin on, mutta eri lailla kuin uniikeissa. Nämä eivät ole keskenään kovin samankaltaisia. Heistä oppii pitämään.
Ihmiset antavat paljon - heihin vain täytyy panostaa. He ovat vähintään yhtä antoisia kuin harrastukset tai koulu oikein mitoitettuna. Parhaimmillaan ihmiset ovat, jos heidän kanssaan saa toteuttaa itseä, ts. tehdä musiikkia, keskustella filosofiasta, suunnitella tulevaisuutta, väitellä. Ihmisiltä on antoisaa oppia, vaikka tuntuisikin, ettei se silloin ole omaa ansiota. Joskus on hyväksi kaikille antaa jonkun olla parempi ja opettaa. Yhteiskunnan hierarkia on pohjaltaan toimiva, eikä sitä saa alkaa purkamaan tieten tahtoen. Tasa-arvo- ja vapauskäsitteet ovat alkaneet jo maistua puulta. Pidän siitä, että saan olla ylpeä omasta asemastani maailmassa, ja siitä, ettei minun tarvitse hävetä itseäni illalla.
~Kirjuri-setä
