kaikki, mitä haluat etkä halua tietää änkytyksestä

NOTE: Tämä blogitekstiteksti on ajastaan jäljessä. Ole hyvä ja käänny 360 astetta, mikäli etsit jotakin oikeampaa tietoa änkytyksestä. Änkytysblogini pureutuu asiaan tarkemmin ja nykyaikaa vastaavammin. 


Translation of this text can be found at: everything you wanted and did not want to know about stuttering

Tämä blogiposti on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa. Tekstissä käsittelen mitä änkytys on, miten se vaikuttaa elämään, miten siitä pitäisi päästä eroon ja mikä oma asennoitumiseni siihen on. Olen itse änkyttäjä, ja moni teistä tietää sen. Aion hieman setviä väärinkäsityksiä. Änkytyksestä tulee voida puhua, ja olen aina ollut siihen halukas - ihmisille se on tuntunut olevan jokin tabu.


Änkytys on yksinkertaisesti ilmaistuna puheen sujuvuuden häiriö. Tätä ei kuitenkaan esiinny yksin puhuessa tai laulaessa, joten se on ennen kaikkea kommunikaatiohäiriö. Se ei ole tarttuvaa, mutta jossain määrin perinnöllistä. Änkytys alkaa tyypillisimmin lapsuudessa, noin nelivuotiaana (allekirjoitan). Jotkin teoriat tukevat väitettä, jonka mukaan änkytys alkaisi lapsuuden traumasta tai pelästymisestä, mutta nykyään tätä ei pidetä validina. Änkytykselle ei siis ole suoraa johtumaa. Änkytykselle tyypillistä ovat toistot, äänteiden venytykset ja totaaliset äänneblokit eli -lukkiutumat.

Oma puheterapeuttini on linjalla, jonka mukaan minun änkytykseni nykyisellään ei ole enempää kuin paha tapa. Se kuulostaa vähältä, mutta tosiasiassa se on ollut vuosien prosessi, alkaen varhaislapsuudesta. Konkreettisesti änkytykseni on suun motorista häiriötä. Tämä tarkoittaa, etteivät suunliikkeeni ehdi mukautua siihen, miten sana sanotaan, vaan se on pakko jotenkin ensin palauttaa mieleen. Yksi vaikeuttava tekijä on se puhemäärä, jota yritän saada sanottua, ja siitä puheen nopeus ja senat sakaisin ja sitä rataa.


Änkytys ollut läsnä koko sosiaalisen elämäni ajan. Moni saattoi lukea Facebookista erään päivitykseni kebabputiikin pitäjän reaktiosta. Änkytys on aina vaikeuttanut tilanteita, mutta sen vaikutukset ovat vain kasvaneet sitä mukaa mitä perustellummiksi ja informaatiorikkaammiksi lauseiden ja tokaisujen on ollut tarve kasvaa. Tämä meinaa käytännössä sitä, että lukiossa se rokottaa paljon. Nopeat reaktiot ovat hankalia, samoin pitkät ja harkitut lauseet. En käytännössä saa sanottua sitä mitä haluan, vaan joudun kiertelemään. Tietyt tekijät helpottavat, kuten yleisen neutraali asennoituminen änkytykseeni, mikä on ollut ja tulee olemaan minulle iso yllätys. Joskus pidin tyttöystävänkin saamista jossain määrin mahdottomana änkytyksen takia, mutta kuinkas kävikään.


Puheterapia on varmasti paras keino repiä änkytys irti persoonastaan. "Ei se haittaa", "ei se mua häiritse", "sehän on osa sun persoonaa", ja paskat. Änkytys vie energiaa ja järkyttää mielenterveyttä. Terapiassa saan keinoja ja puhtaita tekniikoita, joilla lieventää ja ehkäistä änkytystä. Totesin aiemmin, että suun motoriikkani kusee ja tarvitsee joka kerta mallikuvat sanoista ennen ääneen lausumista. Tähän auttaa, että sanon lauseen pari ensimmäistä sanaa pelkin suunliikkein, jolloin suu saa tarvitsemansa mallinnuksen ja loppulause sujuu itsestään (pituudesta riippuen). Terapiaan kuuluu myös niin sanottu onnistumisen tunteiden vahvistaminen, joka käytännössä meinaa itsensä videokuvaamista. Kutsun tätä aivopesuksi, sillä se istuttaa mieleen niitä kuvia, jotka kannustavat käyttämään tekniikoita ja ponnistamaan kohti sujuvaa puhetta.


Asennoitumiseni änkytykseen on selkeä: vihaan sitä, haluan siitä eroon. Moni on saattanut nähdä ja kuulla puhdasta kiroilua kesken lauseen, kun puhe ei tunnu sujuvan. Se ei ole vaarallista, ja siitä saa huvittua. Niin kauan kuin puhettani ei matkita, kaikki on hyvin.

~Kirjuri

älä lankea protupoikiin

 Tähdennän heti alkuun, etten ole katkera. Tilanteeni on huomattavasti parempi kuin annan olettaa.

Tiedä sitten miten yleinen ohje tytöille on "älä lankea protupoikiin", mutta olen kuullut sen enemmän kuin viidesti. Propagandaa isossa mittakaavassa! Miten tuo pitäisi käsittää? Eikö protuista pidetä? Pelkäävätkö isommat tytöt pienempiensä möhlivän samoin, kuten itsekin tai toistensakin? Halutaanko tyttöjen valtaa valintoihin rajoittaa? Olisiko sittenkin kyseessä puhdas tietämättömyys?

Ensimmäinen Hämeenkadulla vastaasi lampsiva tai köpöttävä voi kepeästi paasata seuraavat puolitoista tiimaa, miten Prometheus-leiri hitsaa jokaisen kävijänsä kauas Jumalasta, opettaa vahvat satanismin alkeet, kannustaa polttelemaan hamppua, lietsoo anarkismiin ja vähintäänkin eristää nuoren yhteiskunnasta. Sinä tietysti tiedät, että tämä kaikki on ehdottoman totta, etkö? Niin onkin, olemme kaikki itse Saatanan ruumiillistumia, varsinkin pojat. Liioittelen.

Meistä moni eriytyy itse protuyhteisöstä, mutta kantaa protukorua silkasta periaatteesta. Prometheus-periaatteet eivät käytännössä juonnu itse Prometheus-järjestöstä, vaan ovat oma valinta, mutta mallia voi toki ottaa muista protuista - ihan samaan tapaan kuin rippileirikin. Moni on ryhtynyt kasvissyöjäksi protukollegojensa vaikutuksesta, toiset osallistuvat protesteihin ja valtauksiin, jotkut eristäytyvät valaistuessaan hieman. On totta, että Prometheukselle änkeää keskimääräistä "persoonallisempia" jäpiköitä, mutta yleistys on liian rankkaa.

Yhteisönä protut ovat tietysti yhtenäisempiä kuin suurin osa Suomen tasolla toimivista nuorten järjestöistä, muttemme tuomitse toisiamme aktiivisuuden perusteella. Kukaan ei vahdi, toteutammeko protulaisuutta, murskaammeko kristittyjä, käännytämmekö ysejä protulle tai toteutammeko persoonaamme siedettävästi. Ehkä on todennäköisempää, että protu tulee toisen protun kanssa paremmin toimeen kuin randomin. Tämäkin on asenteesta kiinni. Kun protu näkee protukorun, hän kysyy sen kantajalta, millä leirillä hän oli. Hienoimmassa tapauksessa kyseinen naama onkin nukkunut samassa rakennuksessa kuin sinä, mutta eri leirillä ja vuosikertoimella.

Mitä me protupojat olemme? Prometheus-leirin käyneitä poikia, joilla ei ole naimalupaa eikä oikeutta kirkkohäihin. Olemme avointa sakkia. Näin ei tietenkään ole kaikkien kohdalla: tunnen yhtä monta (vihaan seuraavan sanan käyttämistä) uskovaista kristittyä ja vapaamielistä agnostikkoa kuin tiukkaa ateistiakin. Protulainen ei siis yksimielisesti ole ateisti eikä asennetyyppi, eikä protulaisuudelta vaadita sitä. Protu on vähintään yhtä hyvä vaihtoehto verrattuna kehen tahansa muuhun. Vähän kuin valitsisit samannäköisistä omenoista sen, jota maistat ja ehkä pidätkin mausta. Ennakkoluulot, hush.