Tähdennän heti alkuun, etten ole katkera. Tilanteeni on huomattavasti parempi kuin annan olettaa.
Tiedä sitten miten yleinen ohje tytöille on "älä lankea protupoikiin", mutta olen kuullut sen enemmän kuin viidesti. Propagandaa isossa mittakaavassa! Miten tuo pitäisi käsittää? Eikö protuista pidetä? Pelkäävätkö isommat tytöt pienempiensä möhlivän samoin, kuten itsekin tai toistensakin? Halutaanko tyttöjen valtaa valintoihin rajoittaa? Olisiko sittenkin kyseessä puhdas tietämättömyys?
Ensimmäinen Hämeenkadulla vastaasi lampsiva tai köpöttävä voi kepeästi paasata seuraavat puolitoista tiimaa, miten Prometheus-leiri hitsaa jokaisen kävijänsä kauas Jumalasta, opettaa vahvat satanismin alkeet, kannustaa polttelemaan hamppua, lietsoo anarkismiin ja vähintäänkin eristää nuoren yhteiskunnasta. Sinä tietysti tiedät, että tämä kaikki on ehdottoman totta, etkö? Niin onkin, olemme kaikki itse Saatanan ruumiillistumia, varsinkin pojat. Liioittelen.
Meistä moni eriytyy itse protuyhteisöstä, mutta kantaa protukorua silkasta periaatteesta. Prometheus-periaatteet eivät käytännössä juonnu itse Prometheus-järjestöstä, vaan ovat oma valinta, mutta mallia voi toki ottaa muista protuista - ihan samaan tapaan kuin rippileirikin. Moni on ryhtynyt kasvissyöjäksi protukollegojensa vaikutuksesta, toiset osallistuvat protesteihin ja valtauksiin, jotkut eristäytyvät valaistuessaan hieman. On totta, että Prometheukselle änkeää keskimääräistä "persoonallisempia" jäpiköitä, mutta yleistys on liian rankkaa.
Yhteisönä protut ovat tietysti yhtenäisempiä kuin suurin osa Suomen tasolla toimivista nuorten järjestöistä, muttemme tuomitse toisiamme aktiivisuuden perusteella. Kukaan ei vahdi, toteutammeko protulaisuutta, murskaammeko kristittyjä, käännytämmekö ysejä protulle tai toteutammeko persoonaamme siedettävästi. Ehkä on todennäköisempää, että protu tulee toisen protun kanssa paremmin toimeen kuin randomin. Tämäkin on asenteesta kiinni. Kun protu näkee protukorun, hän kysyy sen kantajalta, millä leirillä hän oli. Hienoimmassa tapauksessa kyseinen naama onkin nukkunut samassa rakennuksessa kuin sinä, mutta eri leirillä ja vuosikertoimella.
Mitä me protupojat olemme? Prometheus-leirin käyneitä poikia, joilla ei ole naimalupaa eikä oikeutta kirkkohäihin. Olemme avointa sakkia. Näin ei tietenkään ole kaikkien kohdalla: tunnen yhtä monta (vihaan seuraavan sanan käyttämistä) uskovaista kristittyä ja vapaamielistä agnostikkoa kuin tiukkaa ateistiakin. Protulainen ei siis yksimielisesti ole ateisti eikä asennetyyppi, eikä protulaisuudelta vaadita sitä. Protu on vähintään yhtä hyvä vaihtoehto verrattuna kehen tahansa muuhun. Vähän kuin valitsisit samannäköisistä omenoista sen, jota maistat ja ehkä pidätkin mausta. Ennakkoluulot, hush.
Oikein! En ole protupoika, mutta minulla on pelkästään hyviä kokemuksia semmoisista.
VastaaPoistaHyvä, kun tekstini saavutti ei-protun ja avasi käsityksiä. Emme me tietenkään läpeensä hyviä ole, mutta joskus tuntuu kuin Prometheusta pidettäisiin vain joko itse Saatanana tai sitten varsinaisena ateistin taivaana.
PoistaSe tunne kun oikeasti joku vetää johtopäätöksiä siitä, missä henkilö x kävi riparinsa vai kävikö missään... -,-
VastaaPoistaIhan kuin maailma ei olisi jo tarpeeksi lapsellinen.
Tykkäsin tekstistä. Vitun ok, 5/5
Hieman myöhässä kommentoin, mutta kommentoin silti.
VastaaPoistaYleistäminen on mielestäni aivan oikein tietyssä mittakaavassa. Voin väittää, ja väitänkin, että suurin osa prometheus leirin käyneistä nuorista kokee itsensä ateisteiksi tai agnostikoiksi. He ovat päättäneet jättää riparin väliin, koska heitä ei kiinnosta kuulla Jumalasta. En voi silti väittää heitä Saatananpalvojiksi tai vastaaviksi. Yleensä he ovat varsin asiallista ja mukavaa sakkia, eikä heillä ole pallo hukassa oman maailmankuvansa kanssa.
Sen sijaan perinteiseen rippikouluun menevistä onkin pahempi tehdä yleistystä. On pieni osa, joita rippikoulu oikeasti kiinnostaa. Loput ovat joko rahanperässä tai suvun luoman painostuksen takia leirillä. Rippikoulut keräävät yhä noin 80% ikäluokasta joka vuosi ja ne ovat se perinteinen vaihtoehto. Mukaan siis mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.
Olen siis täysin samaa mieltä tekstin kirjoittajan kanssa. Vaikka näenkin itse itseni uskovaisena kristittynä, mielestäni protu leirin käyneet ovat pääosin hienoja ihmisiä ja hyviä tulevia miehiä ja vaimoja.
Hups... tuli kirjoitettua hieman enemmän kuin meinasin :D
Heitänpä tällaisen: protulle päätyy moni sellainen, joka ylipäätään on siihen mennessä onnistunut heräämään ajattelemaan uskon asioita ylipäätään. Ateismi, uskovaisuus, agnostisuus, monistisuus tai mikä tahansa muu suuntaus vaatii päätöksen ja pohdintaa. Mielenkiintoista on, miten suurin osa luterilaisista ei kuitenkaan tunnusta uskovansa.
PoistaRippileirin oppi on kohdallaan niille, jotka ovat tottuneet elämään kristitysti ja kuulemaan sen sanomaa. Nykymaailma, tai pikemminkin tämä polvi, on sen verran sekularisoitunut, ettei sen pahemmin opiskele rippikoulun aineistoa. Luulen tämän tapahtuvan siksi, ettei sen osaamista länsimaiseen tapaan mitata eikä sitä tarvita päivittäisessä elämässä. Useampi uskon asioita ajatteleva taas ärsyyntyy herkästi kokiessaan Jumalaa tuputettavan ovista ja ikkunoista.
Kontrastina riparille protu on undergroundiudessaan oma valinta ja harvemmin ryhmäpainetta. Koska moni menee sinne samasta syystä, sieltä löytää samanhenkisiä ihmisiä. Itse en löytänyt yhtäkään. Jos riparilla olisi voinut oppia kristinuskoa aidosti ilman leimautumista, samanhenkisen porukan kanssa, olisin mennyt sinne. Ihmistyyppejä on liian monta tyydyttääkseen similariteetinkaipuuni.
Viittaat ensimmäisessä kappaleessa tapakristillisyyteen. Itse olen sitä mieltä että tapakristityt ulos kirkosta ja rahapula kirkolle. Saisi tähän touhuun jotain järkeä. Nykyisellään en koe että luterilaisen kirkon linja olisi sama kuin minulla. Tai edes sama kuin Raamatussa.
PoistaRippileiri on nykyisellään opiltaan hyvin riippuvainen sen pitäjistä. Tai ainakin hyvin erilainen akselilla Tampere - Ylöjärvi - Kannus, muualta nyt ei omakohtaista tietoa ole. Ennen vanhaan ei ripelle päästetty ketä vain, nykyään tuokin käytäntö on haihtunut savuna ilmaan. Leirillä läsnäolo riittää konfirmointiin, loppukoekkin on ainakin Ylöjärvellä vain nimellinen.
Mielestäni siinä vaiheessa, kun kokee ärsyyntyvänsä siitä, että Jumalaa tuputetaan ovista ja ikkuinoista Suomessa, niin pitää jo katsoa hieman peiliin. Jos ei ole pokkaa sanoa ettei kiinnosta, tai että palataan asiaan myöhemmin, niin jokin on mennyt pieleen. Pahoittelen jos loukkasin tällä jotakuta.
Itse en voi protua kommentoida juurikaan, koska kokemusta ei ole. Sen sijaan ripaireista on. Riparilla yleensä vallitsee eräänlainen ryhmäpaine kahden tai kolmen, joskus jopa neljän, ensimmäisen päivän ajan. Leiriläiset ovat yhtämieltä, että kaikki on paskaa ja koko leiri ajanhukkaa. Sen jälkeen tapahtuu käännekohta. Ilmapiiri muuttuu, leirin kovis saattaa rukoilla ääneen, ihmisiä tulee uksoon.
Toki aina mukaan mahtuu poikkeuksia, mutta kuten sanoin, ihmistyyppejä on useita.
Kirkon voisi yhtä hyvin lakkauttaa ja uskon palauttaa henkilökohtaiseksi. 'nuff said.
PoistaVad, mitä kriteerejä ripille pääsyssä ennen vanhaan oli?
Jokin on mennyt pieleen, totta, mutta kummassa päässä? Tuputtaminen ei tehoa kaikkiin, ja melko monilla tutustumisessa ja uskomisessa kyse on vapaaehtoisuudesta. Oma avoimmuus ei enää siinä vaiheessa auta, kun saatu kuva on yksinkertaisesti liian erilainen, jopa vastakohtainen verrattuna omiin kriteereihin. Olen myös lähetystyötä vastaan, ihan ajaakseni henkilökohtaista uskoa. Tutustun asioihin omasta tahdosta, en mainostamisesta.
En kyllä kieltämättä ole vielä törmännyt kehenkään, jonka tietäisin kääntyneen uskoon riparin avulla.
Uskon palauttaa henkilökohtaiseksi... Palauttaa?! Milloin usko on ollut henkilökohtaista? Ainakaan kristinusko ei sitä ole. Kyse ennemminkin yhteydestä Jumalaan ja lähimmäisiin.
PoistaPiti oikeasti osata asiat, ainakin itse olen tämän käsityksen saanut 80+ ikäluokan kanssa keskustellessani.
Kaikella pitää olla rajansa, myös tuputtamisessa tai uskon levittämisessä. Ihmisellä on myös minun mielestä oikeus yksityisyyteensä, vaikka pikaisesti tulkittuna sen 1. kappaleessa kielsin. Usko on kristinuskon tapauksessa luottamista Raamatussa meille ilmoitettuun evankeliumiin, vapaaehtoisesti, kuten sanoitkin.
Lähetystyöhön kannattaa tutustua hieman lähemmin ennen kuin tuomitsee. Lähetystyö ja ristiretket kun eivät ole sama asia. Nykypäivänä kyse on yleensä paikallisen seurakunnan työntekijänä olemisesta lähettäjän kustannuksella.
Itse tunnen useita riparilla uskoon tulleita, mutta tähän ehkä vaikuttaa juurikin se, että liikumme hieman eri piireissä.
Toivottavasti en tällä ja aikaisemmilla kirjotuksilla ole luonut itsestäni kauhean saarnaajan kuvaa, se ei ole tarkoitukseni kuitenkaan.
Kristinuskon ideat ovat pohjimmiltaan samat kuin missä tahansa muussa uskonnossa, mutta lähetyskäskyllä ja yhteisöllisyydellä höystettynä. En ala kiistelemään, näkökulmamme kun ovat kovin erilaiset. Omasta puolestani voin sanoa tukevani uskontutkimuksellista pikemmin, kuin suoraan kristinuskoa katsovaa näkymstä.
PoistaOsata asiat... pitääkö tämä sisällään myös ideologian ymmärtämisen ja siinä oikein elämisen?
En koskaan viitannut ristiretkiin, enkä vastakaan osoita sekoittaneeni käsitteitä. Lähetystyöllä tarkoitinkin sanoman julistamista jo valmiiksi kristillisessä maassa, tässä tapauksessa Suomessa. Se tavoittaa kirkkoon kuulumattomatkin. Sama pätee mihin tahansa ideologiaan: en pidä toitottamisesta.
Kuulin joskus protulaisen kääntyneen protulla uskoon.
Et ole saarnaaja, minä tässä tunnen itseni hyökkääjäksi.