torstai 17. toukokuuta 2012

aika

Translation of this text can be found at:  time

Ajan pysähtymisen tuntee. Silloin tuntee itsensä kuolemattomaksi, mikään ei viivästy, on aina ajoissa. Deadlinet painuvat olemattomiin, kaikki sujuu ajallaan, voi keskittyä siihen, mikä on tärkeää. Voi näyttäytyä maailmalle sellaisena kuin se on luonut.

Ajan kulun tuntee myös. Tylsyys on kaikille tuttua, kun taas itse sain kokea stressiä ensimmäisen kerran vuosi sitten. Ajan kulu tuo painostusta suuntaan tai toiseen. Tylsyys pakottaa tuntemaan itsensä hyödyttömäksi, stressi riittämättömäksi. Ajan kulku voi olla koski, joka oli ja meni.

Joskus aika haihtuu niin, ettei sitä tunne. Mistään ei tunnu olevan silloin kärryillä, eikä mihinkään keskity. Kaikki luova toiminta katoaa ja tekniikkaharjoitukset unohtuvat heti, kun ne on saanut tehtyä. Osallistuminen tuntuu mahdottomalta – ei pysy mukana, kun rumpu soi. Humaltuu ajatuksesta, ettei millään ole väliä.

Voiko samaan aikaan olla sekä stressaantunut että luottavainen?

Jollet osaa ajaa, älä hyppää rattiin
Jollet osaa uida, älä mene mereen
Jukka Poika hakkaa tää nyt sun kalloon
Jollet osaa juoda, älä tartu pulloon