Translation of this text can be found at: [not yet available]
Ei kesä yleensä näin tiuhaan kulje. Aika on kiitänyt kuin Maljapuron nahkiainen. Eihän tässä ehdi tottua mihinkään.
Kaksi viikkoa koulujen alkuun. Hauskaa toki – listataan nyt ihmiset, opettajat, kouluaineet ja muut kliseet. Tosiasiassa nautin kouluun palaamisesta, vaikkakin kevyen ohjelmani takia. Tänä vuonna tulen rämpimään ainoiden luonnontiedeaineideni läpi. Naurakaa vain, kurjat kolmivuotiset; jään mielelläni neljänneksi vuodeksi.
Kesä oli luomistyölle korvaamaton – miksei tämä loppukesäkin. Syystä tai kolmannesta artblokkeja on alkanut esiintyä entistä enemmän. Andral mesmeetikko voisi muuten saada loistavan ympäristön, loistavan ulkomuodon ja loistavan tarinan, jos vain jaksaisin vääntää. Nyt puhun kirjaimellisesta vääntämisestä. Hahmo ei putkahda itsestään kuten edellisiä hahmoja kirjoittaessa.
Kun on elänyt pari kuukautta lähes pelkästään tunteella, on ihan hauska palata järkiinsä. Elämässä on paljon opeteltavaa, varsinkin jos se mullistetaan täysin juuri ennen kesälomaa. Seurustelu on sekä hauskaa että hankalaa. Siihen tottuu, jahka alkuhuuman "Mitä onksmul tyttöystävä?" -ajatukset hellittävät. Ihmettelee löytäneensä sen, jonka kanssa jakaa ison osan elämää. Pikku hiljaa alkaa tottua ajatukseen.
Pirun murrosikä ja heittelevät tunteet. Välillä niitä on mielenkiintoista tarkkailla kolmannesta suunnasta, mutta useimmiten se on mahdotonta. Järki pysyy kasassa, kun sen pakottaa pysymään. Se ei edes ole järin kinkkistä.
Ai niin, uusi hattu.
– Kirjuri-setä
