englantiako

A-englannin opiskelusta on tullut hammastenkiristystä. Sen sijaan, että opiskeltaisiin maailmantaitoja ja muita arvokkaita asioita, meille opetetaan idiomeja ja fraaseja fossiilisissa teemoissa. Ne tuskin pätevät enää. Tokihan joihinkin fraaseihin törmää proosassa, mutta siihen se sitten jääkin.

Toisaalta B-englantia ei näy mailla halmeilla. Sitä opiskelevat käytännössä vain harvat. Sen kirjoittamisen hyödyt ovat jotakuinkin nolla verrattuna vaikkapa B-ruotsiin tai B-espanjaan. Se ei näytä päästötodistuksessa juuri miltään, koska kaikilla muilla on A-englanti.

Tiedän oppilaita, joilla A-englanti on tuskaa, ja tiedän niitäkin, joille kursseista läpipääsy on taistelun takana. Näille A-englannin oppien lohtu on laiha. Sitten on näitä, joilla on kiiltävä kymppirivi. Kuitenkin monen kymppejä haalivan välillä on suuri tasoero, yhtä suuri kuin vaikkapa kutosen ja kasin välillä. Siinä teille tasa-arvoa.

Yritänkin sanoa, että B-englannista tulisi tehdä kelvollista ja A-englannista tasa-arvoisempaa. Että väkerrettäisiin A-englannista syväluotaavampaa ja haastavampaa lisäten kansainvälistä puolta. B-englannista sitä vastoin tulisi luoda käytännöllistä ja silti haastavaa niin, että se opettaisi vain joitakin tärkeitä korkeampia asioita. Ero olisi vähän kuin lyhyessä ja pitkässä matikassa. Tätä eroa käytetään jo ruotsissa. Useimmat opiskelevat B-ruotsia, joka on yksinkertaisempaa ja vähemmän syväluotaavaa, kun taas A-ruotsi on haastavapaa ja kielitieteellisempää.

Haluamme muutosta. Haluamme valintoja. Haluamme piirakkaa.

TL;DR: Englannin opiskelu on imbaa, korjatkaa plz

Lontoon sumua ja melankoliaa

Julkaisenpa kritiikkini täällä blogin puolella.


Taiteilijanimi Burialin takana piilee elektroninen miksaaja-säveltäjä William Bevan Lontoosta. Untrue on 5. marraskuuta 2007 julkaistu alkuperäistä dubstepiä ja 2-step garagea edustava levy.

Burial on samplannut kappaleisiin osia muiden artistien tuotoksista. Levyn ominaispiirteisiin kuuluu vahva muokkausten, efektien ja lievästi epärytmisten beattien käyttö. Kappaleet ovat hyvin toistuvia, mutta sisältävät suuria pieniä muutoksia kunkin kappaleen edetessä. Soundit ja samplet ovat dempattu usvaisiksi ja katkeileviksi. Ne tuntuvat alkavan sinänsä epäsopivista kohdista ja päättyvän yhtä yllätyksellisesti.

Kappaleet ovat kuin yhtä taikasäiettä häiritsevyydessään ja virtaavuudessaan. Untruen ilmeinen tarkoitus on ilmaista enemmän ahdinkoisella tunnelmallaan kuin lyriikoilla. Levyn tunnelma kummittelee ja saavuttaa mielen sellaiset sopukat, joihin tietoisuus ei yletä. Se saa aikaan tunteita, jotka eivät nouse pintaan vaan jonnekin pinnan alle. Vain harvoin musiikki saa aikaan yhtä hämyistä tunnetta.

Untrue on tunnelmaltaan hyvin homogeeninen. Kappaleiden välillä ei esiinny suuria muutoksia: soittimisto pysyy suhteellisen samana, samplaukset ovat samankaltaisia, tematiikka pitää linjansa. Suuremmin sanottavaa ei eri kappaleiden välille ole. Levyä ei voi taloudelliseksi kutsua, sillä se kuluttaa ilmapiiriään rankasti. Kerralla kuunneltuna se voi olla kokemattomammalle urakka.

Levyn teemana on Britannian atmosfääri, joka paistaa samplauksen aavemaisuudesta. Albumin nimikkokappale (numerolla 8) on aaltomainen ja hallitseva beat sitä vastoin jäljessä kyntävä. Tuntuu kuin brittiläinen maailma olisi pysähtynyt tämän kappaleen ajaksi. Taivas on sankassa pilvipeitossa, mutta jostakin pilkahtaa sumun keskelle valoa. Sade kastelee Lontoon kadut kappaleessa UK, josta huokuu painavuus ja sumun hälveneminen. Sumu kuitenkin palaa levyn vielä viimeisen kappaleen Raverin ajaksi, jonka samplet tuovat mieleen tukahtuneet tuskanhuudot.

Untrue puhuu voimallisesti suoraan alitajuntaan enemmän kuin ajatuksiin. Teos elää omaa elämäänsä tuoden joka kuuntelulla erilaisen viban.  Vaikka teoksen tunnelma ja iskuvoima jäävät rosoisiksi ja vaativat monta kuuntelukertaa, levy on kuuntelun ja kulutuksen arvoinen.

- Kirjuri