Viime aikoina tekstini ovat olleet reippaasti vähemmän rikaskielisiä ja paljon enemmän lähellä itseäni.
Olin kokeilun vuoksi viikon ilman suurinta osaa ihmisistä ja internetiä. Tavoitteena oli saada ajatuksia kasaan, tunteita prosessoitua, luovaa työtä tehtyä ja reenattua tarvittavia asioita.
Toteutin kokeilun niin, että siirryin offlineen Facebookin chatissä ja heitin suurimman osan messenger-kontakteistani hevon hetulaan jättäen kolme neljä tavoitettaviin. Hypoteesini sisälsi, että keskittyisin täysillä siihen, mitä teen enkä ottaisi ihmisiin yhteyttä.
Ensimmäinen päivä (torstai) ei ollut tuskaa, mutta hieman hankala oli hyväksyä sitä, ettei pidä yhteyttä. Asiaa eivät todellakaan edistäneet aamuinen 40 minuutin katusoitto ja iltapäivään asti kestänyt hengaus kaverin kanssa. Iltapäivästä eteenpäin kuitenkin pistin mutkat suoriksi ja käytin koko päivän energiavarantoni kerralla pianoon ja kirjoittamiseen. Tulos: tyydyttävä.
Viikonloppu hairahtui pelimaailmaan. Siistiä!
Tähän päivään (keskiviikko) asti meno jatkui melko tasaisena työnä ja laiskuutena. Täysivartinen huhkiminen ei todellakaan sovi pirtaani. Cola ja rentoutuminen pyrähdysten välillä löystävät ylikiertävät mutterini niin, että luovuudelle jää tilaa. Ainakin tähän pyrin.
Lopputulos ei ollut ollenkaan hassumpi: viisi sivua proosaa, minun mittapuullani rutosti pianoreeniä, mielenrauhaa, omien ajatusten selvittelyä ja, ehkä tärkeintä, keskittymistä yhteen ihmiseen kerrallaan. Ehkä pitäisi muutenkin olemaan multitaskaamatta liiaksi. (Miten ironista, teen sitä tätä kirjoittaessanikin!)
Nyt pitäisi kehittää sotasuunnitelma tätä viikkoa varten, kun mökki odottaa sen jälkeen. Kaksi viikkoa laatuaikaa. Toivottavasti saan säällisen määrän tekstiä aikaiseksi, kun kerran musiikkia en pysty reenaamaan.
Pikku hiljaa sitä alkaa kestämään kritiikkiä suuttumatta. Viimeisen kolmen päivän aikana olen saanut joka suunnasta palautetta, enkä ole pahastunut kertaakaan. Olen ottanut suoraan opiksi. Minusta tämä on ehdottoman tärkeä taito, jota ilman tyhmistyy ja jämähtää paikoilleen. En voi sanoa sen olevan vain omaa ansiotani, sillä opettajia ovat olleet paitsi ihmiset, myös tämä viikko.
”Alussa ei ollut aikaa”,
Eyor Tennison selitti.
