Julkaisenpa kritiikkini täällä blogin puolella.
Taiteilijanimi Burialin takana piilee elektroninen miksaaja-säveltäjä William Bevan Lontoosta. Untrue on 5. marraskuuta 2007 julkaistu alkuperäistä dubstepiä ja 2-step garagea edustava levy.
Burial
on samplannut kappaleisiin osia muiden artistien tuotoksista.
Levyn ominaispiirteisiin kuuluu vahva muokkausten, efektien ja lievästi
epärytmisten beattien käyttö. Kappaleet ovat hyvin toistuvia, mutta sisältävät
suuria pieniä muutoksia kunkin kappaleen edetessä. Soundit ja samplet ovat
dempattu usvaisiksi ja katkeileviksi. Ne tuntuvat alkavan sinänsä epäsopivista
kohdista ja päättyvän yhtä yllätyksellisesti.
Kappaleet
ovat kuin yhtä taikasäiettä häiritsevyydessään ja virtaavuudessaan. Untruen ilmeinen tarkoitus on ilmaista
enemmän ahdinkoisella tunnelmallaan kuin lyriikoilla. Levyn tunnelma
kummittelee ja saavuttaa mielen sellaiset sopukat, joihin tietoisuus ei yletä.
Se saa aikaan tunteita, jotka eivät nouse pintaan vaan jonnekin pinnan alle. Vain
harvoin musiikki saa aikaan yhtä hämyistä tunnetta.
Untrue
on tunnelmaltaan hyvin homogeeninen. Kappaleiden välillä ei esiinny suuria
muutoksia: soittimisto pysyy suhteellisen samana, samplaukset ovat
samankaltaisia, tematiikka pitää linjansa. Suuremmin sanottavaa ei eri
kappaleiden välille ole. Levyä ei voi taloudelliseksi kutsua, sillä se kuluttaa
ilmapiiriään rankasti. Kerralla kuunneltuna se voi olla kokemattomammalle
urakka.
Levyn teemana on Britannian atmosfääri, joka paistaa samplauksen aavemaisuudesta. Albumin nimikkokappale (numerolla 8) on aaltomainen ja hallitseva beat sitä vastoin jäljessä kyntävä. Tuntuu kuin brittiläinen maailma olisi pysähtynyt tämän kappaleen ajaksi. Taivas on sankassa pilvipeitossa, mutta jostakin pilkahtaa sumun keskelle valoa. Sade kastelee Lontoon kadut kappaleessa UK, josta huokuu painavuus ja sumun hälveneminen. Sumu kuitenkin palaa levyn vielä viimeisen kappaleen Raverin ajaksi, jonka samplet tuovat mieleen tukahtuneet tuskanhuudot.
Untrue puhuu voimallisesti suoraan alitajuntaan enemmän kuin ajatuksiin. Teos elää omaa elämäänsä tuoden joka kuuntelulla erilaisen viban. Vaikka teoksen tunnelma ja iskuvoima jäävät rosoisiksi ja vaativat monta kuuntelukertaa, levy on kuuntelun ja kulutuksen arvoinen.
- Kirjuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti