NOTE: Tämä blogitekstiteksti on ajastaan jäljessä. Ole hyvä ja käänny 360 astetta, mikäli etsit jotakin oikeampaa tietoa änkytyksestä. Änkytysblogini pureutuu asiaan tarkemmin ja nykyaikaa vastaavammin.
Translation of this text can be found at: everything you wanted and did not want to know about stuttering
Tämä blogiposti on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa. Tekstissä käsittelen mitä änkytys on, miten se vaikuttaa elämään, miten siitä pitäisi päästä eroon ja mikä oma asennoitumiseni siihen on. Olen itse änkyttäjä, ja moni teistä tietää sen. Aion hieman setviä väärinkäsityksiä. Änkytyksestä tulee voida puhua, ja olen aina ollut siihen halukas - ihmisille se on tuntunut olevan jokin tabu.
Änkytys on yksinkertaisesti ilmaistuna puheen sujuvuuden häiriö. Tätä ei kuitenkaan esiinny yksin puhuessa tai laulaessa, joten se on ennen kaikkea kommunikaatiohäiriö. Se ei ole tarttuvaa, mutta jossain määrin perinnöllistä. Änkytys alkaa tyypillisimmin lapsuudessa, noin nelivuotiaana (allekirjoitan). Jotkin teoriat tukevat väitettä, jonka mukaan änkytys alkaisi lapsuuden traumasta tai pelästymisestä, mutta nykyään tätä ei pidetä validina. Änkytykselle ei siis ole suoraa johtumaa. Änkytykselle tyypillistä ovat toistot, äänteiden venytykset ja totaaliset äänneblokit eli -lukkiutumat.
Oma puheterapeuttini on linjalla, jonka mukaan minun änkytykseni nykyisellään ei ole enempää kuin paha tapa. Se kuulostaa vähältä, mutta tosiasiassa se on ollut vuosien prosessi, alkaen varhaislapsuudesta. Konkreettisesti änkytykseni on suun motorista häiriötä. Tämä tarkoittaa, etteivät suunliikkeeni ehdi mukautua siihen, miten sana sanotaan, vaan se on pakko jotenkin ensin palauttaa mieleen. Yksi vaikeuttava tekijä on se puhemäärä, jota yritän saada sanottua, ja siitä puheen nopeus ja senat sakaisin ja sitä rataa.
Änkytys ollut läsnä koko sosiaalisen elämäni ajan. Moni saattoi lukea Facebookista erään päivitykseni kebabputiikin pitäjän reaktiosta. Änkytys on aina vaikeuttanut tilanteita, mutta sen vaikutukset ovat vain kasvaneet sitä mukaa mitä perustellummiksi ja informaatiorikkaammiksi lauseiden ja tokaisujen on ollut tarve kasvaa. Tämä meinaa käytännössä sitä, että lukiossa se rokottaa paljon. Nopeat reaktiot ovat hankalia, samoin pitkät ja harkitut lauseet. En käytännössä saa sanottua sitä mitä haluan, vaan joudun kiertelemään. Tietyt tekijät helpottavat, kuten yleisen neutraali asennoituminen änkytykseeni, mikä on ollut ja tulee olemaan minulle iso yllätys. Joskus pidin tyttöystävänkin saamista jossain määrin mahdottomana änkytyksen takia, mutta kuinkas kävikään.
Puheterapia on varmasti paras keino repiä änkytys irti persoonastaan. "Ei se haittaa", "ei se mua häiritse", "sehän on osa sun persoonaa", ja paskat. Änkytys vie energiaa ja järkyttää mielenterveyttä. Terapiassa saan keinoja ja puhtaita tekniikoita, joilla lieventää ja ehkäistä änkytystä. Totesin aiemmin, että suun motoriikkani kusee ja tarvitsee joka kerta mallikuvat sanoista ennen ääneen lausumista. Tähän auttaa, että sanon lauseen pari ensimmäistä sanaa pelkin suunliikkein, jolloin suu saa tarvitsemansa mallinnuksen ja loppulause sujuu itsestään (pituudesta riippuen). Terapiaan kuuluu myös niin sanottu onnistumisen tunteiden vahvistaminen, joka käytännössä meinaa itsensä videokuvaamista. Kutsun tätä aivopesuksi, sillä se istuttaa mieleen niitä kuvia, jotka kannustavat käyttämään tekniikoita ja ponnistamaan kohti sujuvaa puhetta.
Asennoitumiseni änkytykseen on selkeä: vihaan sitä, haluan siitä eroon. Moni on saattanut nähdä ja kuulla puhdasta kiroilua kesken lauseen, kun puhe ei tunnu sujuvan. Se ei ole vaarallista, ja siitä saa huvittua. Niin kauan kuin puhettani ei matkita, kaikki on hyvin.
~Kirjuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti