Miksi kummassa olen onnellisempi lomalla?
Johtuuko se työtaakan ja pakotteiden olemattomuudesta? Olen paljon iloisempi, jos on jotain mielekästä tekemistä. Toisaalta koulu ei ole koskaan ollut niin mielekästä, että olisi oikeasti ilo nousta kouluun joka kukonlaulu. Joskus pakotteet ovat mukavia, mutta yleensä käy niin, että pakote ajoittuu niin, ettei millään haluaisi juuri silloin esimerkiksi tehdä läksyjä vaan vaikkapa soittaa pianoa, jolloin inspiraatio saattaa mennä täydellisesti hukkaan. Ei se muuten hukkaan menisi, mutta kun olen niin kunnollinen.
Onni saattaa johtua osin myös siitä, etten joudu olemaan kaikkien ihmisten kanssa tekemisissä silloin, kun en sitä juuri silloin satu haluamaan. Saan valita seurani, ja jos en, voin valita jääväni kotiin. Tällainen järjestely on oikein mukavaa tällaiselle naamalle, joka ei suostu sietämään elämää sellaisena kuin se on.
Omantunnon pitäisi soimata siitä, ettei löytynyt töitä, mutta jokin myös sanoo, ettei sillä ole kiire. Tärkeämpää on pitää opiskeluja, jaksamista ja harrastuksia yllä. Tulevan syksyn tutkinto painaa myös päälle, ja vielä on muutama kappale soittamatta ohjelmistosta. Olen aika visusti sillä linjalla, että tulevaisuudessa teen pianosta ammatin. Tietyssä mielessä masentavaakin, kun ajattelee, että lukiota on kaksi vuotta jäljellä.
Saatte siis vielä hetken sietää minua TYKin puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti